1. Mitä päästökertoimia voi käyttää kiinteille polttoaineille?

Ensimmäisellä päästökauppakaudella hyväksytään kiinteille polttoaineille kansallisten päästökertoimien käyttö kaikille laitoksille. Kansalliset päästökertoimet löytyvät tilastokeskuksen internetsivulta http://www.tilastokeskus.fi/polttoaineluokitus

2. Mitä lämpöarvoja ja päästökertoimia käytetään biopolttoaineille?

Biopolttoaineet ovat ”just for information” –tyyppistä tietoa, eli kansallisia kertoimia voi käyttää ilman sen suurempia perusteluja. Päästökertoimet päästökauppaa ajatellen ovat nollia toiminnanharjoittajan kannalta (päästöoikeuksia laskettaessa), koska päästöoikeuksien määrään vaikuttaa vain fossiilisesta hiilestä määräytyneet CO2-päästöt.

Kansalliset kertoimet löytyvät tilastokeskuksen sivuilta http://www.tilastokeskus.fi/polttoaineluokitus

3. Mistä löytyvät selitykset valittaville määrittämistasoille?

Määrittämistasovaatimukset ja selitykset löytyvät komission tarkkailu- ja raportointiohjeesta, joka on saatavissa Energiamarkkinaviraston internetsivuilta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. 

4. Lomakkeessa ’Laitoksen tiedot’ kysytään myös ympäristöluvan voimassaoloaikaa. Miten toimitaan, jos lupa on myönnetty toistaiseksi?

Kun kysymyksessä on toistaiseksi voimassa oleva lupa, on merkitystä sillä, milloin lupa on myönnetty. Luvan päättymispäivämäärä jätetään täyttämättä.

Jos on määräaikainen lupa, ilmoittakaa alku- ja loppupäivämäärä. Lisätiedoissa voi sitten tarvittaessa selventää asiaa.

Tässä vaiheessa ei ole pakko varautua muihin mahdollisiin polttoaineisiin, vaan lupaa ja tarkkailusuunnitelmaa voi myöhemmin tarkistaa. tarkistamista pitää osata ennakoida sen verran, että ilmoitus muutoksesta on tehtävä 6 kk ennakkoon (päästökauppalain 8§ 2 mom. ja 11 §). Toinen vaihtoehto on tehdä tarkkailusuunnitelma myös tämän polttoaineen osalta jo nyt, jos se polttoainetietojen hallinnan kannalta on mahdollista.

6. Onko kattiloille tehtävä erilliset tarkkailusuunnitelmat, vai kelpaako kolmen hiilikattilan (á 6 MW) yhteinen tarkkailusuunnitelma sekä kahden öljykattilan (5 ja 4 MW) yhteinen tarkkailusuunnitelma? Nykyinen polttoaineen seuranta perustuu vuosittain ostettavan polttoaineen määrään ja analyysiin, jotka saadaan toimittajilta.

Tarkkailusuunnitelman laadinnassa ratkaisee se, miten päästötieto saadaan tarkimmin tuotettua. Periaatteessa komission tarkkailuohje lähtee kattilakohtaisesta tarkkailusta, mutta jos on kyse esim. samalla laitosalueella sijaitsevista pienistä kattiloista ja tarkin polttoainemäärä saadaan nimenomaan ostolaskuihin perustuen, se voitaneen hyväksyä. Tiedon todennettavuus on luonnollisesti varmistettava.

7. Jos kattiloiden nimellistä lämpötehoa ei teknisesti voi käyttää yhtä aikaa, vaan niillä voidaan tuottaa maksimissaan alle 20 MW kaukolämpöä fossiilisilla polttoaineilla, voiko laitos mahdollisesti vapautua päästölupavelvollisuudesta?

Laitos ei voi vapautua lupavelvollisuudesta tällä perusteella, koska laitoksen kuulumisen päästökauppajärjestelmään ratkaisee nimellinen lämpöteho (HE 49/2004, s. 43). Kun samalla toiminnanharjoittajalla on samalla sijaintipaikalla kattiloita, joiden nimellinen lämpöteho on 20 MW tai alle, lasketaan nimelliset lämpötehot yhteen, jolloin yhteenlaskettu teho ratkaisee soveltamisalaan kuulumisen (päästökauppalaki (683/2004) 4§).

8. Pitääkö sähkökattila merkitä päästöjen tarkkailusuunnitelmaan ja otetaanko se huomioon laskettaessa laitoksen kokonaiskapasiteettia (MW) päästölupahakemuksessa?

Sähkökattila ei ole polttolaitos eli ei kuulu päästökaupan soveltamisalaan.

9. Tarkoittaako vähämerkitysten päästölähteiden kumulatiivinen porrastaminen sitä, että jos esim. POK:in vuotuiset päästöt ovat 2 % vuotuisista fossiilisperäisistä kokonaispäästöistä ja POR:in 4 %, niin vain POK:lle voidaan käyttää alempaa määrittämistasoa? Eli lasketaanko em. 2 % ja 4 % yhteen, jolloin POR:in osalta mennään jo yli 5 %:n?

Komission EY:n tarkkailuohjeen sanamuodon mukaan tuo on oikea tulkinta, koska muutoin merkittävien lähteiden kumulatiivinen osuus jäisi alle 95%.

10. Voiko toiminnanharjoittaja vapaasti päättää mitkä polttoainelajit ilmoittaa vähämerkityksiksi? Esim. REF:in osuus 2 %, paperijätteen 2 %, rakennusjätteen 0,5 % ja vaikka POK 2 %, niin voidaanko ilmoittaa rakennusjäte alle 1 %:n osuuteen, paperijäte ja REF alle 5 % osuuteen ja POK merkittävien päästölähteiden joukkoon?

EY:n tarkkailuohjeen sanamuodon mukaan tämä on mahdollinen tulkinta, koska siitä ei ole tarkemmin säädetty. Kuitenkin niin, että kumuloitumissuunta on pienimmästä suurimpaan vähämerkityksellisyyttä arvioitaessa.

11. Pitääkö polttoaineiden mittausmenetelmien tarkkuus ilmoittaa hakemusvaiheessa vai riittääkö, jos ilmoitetaan, että menetelmä täyttää EU-ohjeen vaatimustason? Sitten raportointi- ja todentamisvaiheessa voidaan esittää menetelmän tarkkuus todentajalle.

Tarkkailusuunnitelmakaavakkeet perustuvat siihen, että toiminnanharjoittaja valitsee määrittämistason ja sitoutuu noudattamaan sen tarkkuusvaatimuksia. Todentajalle jää siten vastuu tarkastaa sen paikkansapitävyys. Jos käyttää menetelmää, johon ei määrittämistasologiikkaa voi soveltaa, pitää epävarmuudet analysoida ja osoittaa jo tarkkailusuunnitelmaa tehdessä.

Joka tapauksessa on muistettava määrittämistasojen todennettavuus eli perusteet valituille tarkkuuksille ja niiden noudattamiselle on pystyttävä esittämään todentajalle. Tällöin on syytä tarkkailusuunnitelmaa tehdessä pohtia ja jopa dokumentoida perusteet, joilla on kuhunkin epävarmuustasoon sitoutunut.

12. Jakosuunnitelmaesityksessä liitteessä 3 on laitoksia, joille ei jaeta yhtään päästöoikeutta. Ovatko nämä laitokset vapautettu päästöluvan hakemisesta, vai pitääkö lupaa joka tapauksessa hakea? Mitä seuraa, jos päästölupaa ei hae tällaiselle laitokselle?

Laitoksia, joille ei jakosuunnitelmaesityksen mukaan ole tulossa päästöoikeuksia, ovat ainakin tietyt varavoimalaitokset, joita ajetaan vain äärimmäisissä poikkeusoloissa tai laitokset, jotka käyttävät pääasiallisena polttoaineenaan biopolttoaineita. Päästöoikeusmäärästä riippumatta laitos, joka ylittää päästökauppalain (683/2004) soveltamisalasäännöksessä eli 2 §:n 1 momentissa mainitun kapasiteettirajan tai harjoittaa lainkohdassa mainittua toimintoa, tulee päästökauppajärjestelmän piiriin. Lain piiriin kuuluvalla laitoksella on 1.1.2005 alkaen oltava kasvihuonekaasujen päästölupa, jotta se voi jatkaa toimintaansa tai varavoimalaitosten kyseessä ollessa olla toimintavalmiudessa.

13. Voiko samalla sijaintipaikalla oleville kattiloille hakea yhteisen luvan ja täyttää sitten tarkkailusuunnitelman kattilakohtaisesti? Päästölupahakemuksessa kysytään laitoksen sijaintipaikkaa, mitä tällä tarkoitetaan?

Jos samalla sijaintipaikalla sijaitsevat kattilat kuuluvat samalle toiminnanharjoittajalle, voi niille hakea yhteisen päästöluvan. Laitosrajauksen osalta EMV noudattaa päästöluvituksessa lähtökohtaisesti KTM:n valmisteleman kansallisen jakosuunnitelmaesityksen liitteen 3 laitosrajausta. Lähtökohtaisesti tarkkailusuunnitelma täytetään kattilakohtaisesti, sillä laitoksen eri päästölähteet on yksilöitävä tarkkailusuunnitelmassa.

Laitoksen sijaintipaikkaa ei ole laissa määritelty, mutta se on tontti tai laitosalue, jolla laitos sijaitsee. Esimerkiksi kunta on sijaintipaikkana liian laajaa. Sijaintipaikalla on merkitystä lähinnä silloin, kun haetaan yhteistä lupaa edellä kuvatulla tavalla, koska se on yksi edellytys yhteisen luvan myöntämiselle. Muissa tapauksissa sijaintipaikan ilmoittaminen jää toiminnanharjoittajan omaan harkintaan.

14. Päästökauppalain soveltamisalaan kuuluvaa laitosta ollaan ottamassa käyttöön vuoden 2007 alussa. Haemmeko lupaa nyt?

Jos laitosta ollaan vasta ottamassa käyttöön, se ei ole lain tarkoittamassa mielessä tällä hetkellä käytössä. Päästölupaa käyttöön otettavalle laitokselle tulee päästökauppalain (683/2004) 8 §:n 2 momentin mukaan hakea viimeistään 6 kk ennen laitoksen suunniteltua käyttöönottoa. Näin ollen luvan hakuun eivät päde siirtymäkauden lyhyemmät hakuajat (2kk hakuaikaa ja 4 kk tarkkailusuunnitelman täydentämiselle, päästökauppalain 8 §:n 3 momentti), jotka on räätälöity jo käytössä oleville laitoksille.

15. Onko laitoksen toiminnanharjoittaja laitoksen omistaja vai jokin muu taho?

Päästökauppalain (683/2004) 5 §:n 1 momentin 6 –kohdan mukaan toiminnanharjoittaja on luonnollinen tai oikeushenkilö, jolla on tosiasiallinen määräysvalta laitoksen toiminnasta. Hallituksen esityksessä päästökauppalaiksi 49/2004, s. 46 todetaan, että keskeistä toiminnanharjoittajan määrittelemisessä on se, kuka tai mikä taho vastaa laitoksen käytöstä tai ohjaa laitoksen toimintaa käytännössä. Laitos voi esimerkiksi olla yhden tahon omistuksessa, mutta vuokrattu toisen tahon käyttöön. Tällöin vuokralle ottaja, joka harjoittaa laitoksessa toimintaa, olisi lain tarkoittama toiminnanharjoittaja. Viime kädessä asia ratkaistaan tapauskohtaisten seikkojen perusteella.

16. Kuinka liimoja sisältävä puujäte luokitellaan tarkkailussa?

Tilastokeskuksen polttoaineluokitus (www.tilastokeskus.fi/polttoaineluokitus) määrittelee polttoaineluokkaan '3232 Rakennus-, purku- ja levyteollisuuden jäte' kuuluvaksi "liimoja ja hartseja sisältävä vanerijäte ja käsitelty puujäte". Tämän perusteella tähän luokkaan tulee luokitella kaikki liimoja sisältävät puujätteet.

Kyseisen luokan oletuspäästökerroin on 17 tCO2/TJ. Laskennassa on oletettu, että fossiilinen osuus on 10 m-%. Mikäli toiminnanharjoittajan käyttämän puujätteen fossiilinen osuus poikkeaa tästä määrittelystä selvästi, voidaan perustellusta syystä hyväksyä myös poikkeavan päästökertoimen käyttö. Vastaavasti poikkeava päästökerroin voidaan hyväksyä liimapitoiselle puujätteelle, mikäli oletuspäästökertoimesta poikkeava päästökerroin on määritetty asianmukaisesti ja poikkeaman syy pystytään perustelemaan.

Liimaa sisältävien puujätteiden määrän määrittämisessä on hyvä huomata, että kyseisten virtojen aiheuttamat fossiiliset CO2-päästöt voivat olla sen verran pieniä, että niihin voidaan soveltaa ns. 'vähämerkityksisten päästölähteiden' määritelmää (komission monitorointiohje s.17). Tällaisessa tapauksessa riittää, että puujätteen vuosikulutus pystytään jollain tavalla vuosittain raportoimaan, mutta varsinaisia määrittämistasoja ei tarvitse käyttää (määrittämistasovalinta 'määrittelemätön').

17. Kuinka turpeen sisältämä puu otetaan huomioon?

Puun uusiutuvuus ja uusiutuvuusnopeus ovat tekijät, jonka mukaan päästöjä tulee tarkastella. Puun päästökertoimeksi on hyväksytty nolla, koska puu uusiutuu Suomessa 60 - 80 vuodessa eli sitoo itseensä poltossa tai lahoamisessa vapautuneen hiilidioksidin. Turpeen sisältämät juurakot ja liekopuut eli ns. ”vanhat puut” ovat olleet turpeessa jopa tuhansia vuosia ja olisivat siellä vieläkin, ellei turvetta nostettaisi. Tämän perusteella tätä ”vanhaa puuta” ei voida ottaa huomioon uusiutuvana, vaan maan hiilivarastona. Maaperän hiilivarastosta ilmaan tapahtuva hiilivuoto tulee ilmoittaa päästöinä. Tämän perustella turpeen sisältämän puuosuuden erottamista turpeen päästöissä ei hyväksytä tarkkailusuunnitelmissa.

Mikäli turve sisältää ”uutta puuta”, joka on lisätty turpeen joukkoon joko turvesuon pinnasta tai tarkoituksellisesti muusta lähteestä, hyväksytään puun päästökertoimeksi nolla. Kuitenkin toiminnanharjoittajan on pystyttävä määrittelemään ”uuden puun” osuus turpeen joukossa.

Mikäli turpeen joukossa olevan ”uuden puun” määrittäminen ei ole teknisesti mahdollista tai siitä aiheutuisi kohtuuttoman suuret kustannukset, toiminnanharjoittajan on joko oletettava, että puun osuus on nolla prosenttia (eli kaikki turpeen sisältämä puu luokitellaan turpeeksi) tai ehdotettava Energiamarkkinaviraston hyväksyttäväksi arviointimenetelmää, jolla ”uuden puun” osuus määritellään luotettavasti. Määritettäessä ”uuden puun” osuutta turve-eristä on noudatettava edustavan näytteenoton yleisesti hyväksyttyjä käytäntöjä. Käytettävät arviointimenettelyt voivat vaihdella manuaalisesta lajittelusta erilaisiin luokitusmenetelmiin, jolla erotetaan ”uuden puun” osuus turpeen joukossa olevasta ”vanhasta puusta”.

18. Voiko turpeessa on olevan puuaineksen tulkita päästöjen tarkkailussa puuna (biopolttoaineena), jos turpeessa oleva puuaines pystytään erottamaan laitoksella seulomalla ja punnitsemalla?

19. Päästöluvan etusivulla lukee "Kansallisina kertoimina päästökertoimille ja lämpöarvoille käytetään kulloinkin voimassaolevan Tilastokeskuksen luokituksen mukaisia arvoja". Tarkoittaako tämä, että kaikille luvassa esiintyville polttoaineille käytetään Tilastokeskuksen luokituksen mukaisia päästökertoimia ja lämpöarvoja?

Ei. Mikäli tarkkailusuunnitelmassa on esitetty kertoimien määrittämistä itse (määrittämistaso 3), tulee tällöin myös laskennassa käyttää näitä arvoja. Mikäli tarkkailusuunnitelmassa on esitetty kansallisten kertoimien käyttämistä (päästökeroimille määrittämistaso 2a ja lämpöarvoille määrittämistaso 2), tulee tällöin käyttää Tilastokeskuksen luokituksen mukaisia arvoja.

20. Mikäli käytetään massasaldomenetelmää (määrittämistasot 2b, 3b ja 4b), riittääkö, että polttoaineiden ostot mitataan monitorointiohjeessa määritetyllä tarkkuudella vai vaaditaanko lisäksi vastaavaa tarkkuutta myös polttoainevarastojen määrityksille?

Vastaavaa tarkkuutta ei vaadita polttoainevarastojen määritykselle, mutta toiminnanharjoittajan tulee tarkkailusuunnitelmassaan esittää viranomaisen hyväksyttäväksi varastojen määritysmenetelmät, joissa on pyrittävä suurimpaan saavutettavissa olevaan tarkkuuteen, mikä on teknisesti mahdollinen toteuttaa ja mikä ei johda kohtuuttoman suurin kustannuksiin

21. Mistä löytyy tietoa päästökaupparekisteristä?

Suomen kansallinen päästökaupparekisteri löytyy osoitteesta http://www.paastokaupparekisteri.fi. Vastaava kysymyksiä- ja vastauksia -lista löytyy osoitteesta http://www.emvi.fi/files/paastorekisteri_kysymyksia.html.

22. Alkaako uuden osallistujan tarkkailuvelvoite laitoksen kaupallisesta käyttöönotosta?

Ei. Uuden osallistujan tarkkailuvelvoite alkaa siitä ajankohdasta, kun laitos tulee päästökauppalain soveltamisalaan eli kaupallista käyttöönottoa aikaisemmin. Laitos kuuluu lain soveltamisalaan silloin, kun se täyttää 2 §:n mukaisen kapasiteettirajan tai jos laitoksella ei ole kapasiteettirajaa, sen jälkeen kun se katsotaan pykälässä tarkoitetuksi laitokseksi. Pykälässä tarkoitetuksi laitokseksi laitos katsotaan silloin, kun sitä on mahdollista käyttää. Päästökauppalain 4 §:ssä tarkoitettu opt-in -laitos tulee lain soveltamisalaan puolestaan silloin, kun se kytketään kaukolämpöverkkoon, johon on kytketty myös vähintään yksi yli 20 MW:n polttolaitos. Lisäksi molempien laitosten pääasiallisena tarkoituksena on oltava lämmön tuottaminen toimitettavaksi kaukolämpöverkkoon.

Tultuaan lain soveltamisalaan kaikki kyseisen laitoksen hiilidioksidipäästöt kuuluvat tarkkailuvelvoitteen piiriin riippumatta siitä, minkä vuoksi päästöt syntyvät. Näin ollen laitoksen koekäytöstä ja ylösajosta aiheutuneita päästöjä on tarkkailtava yhtälailla kuin kaupallisen käyttöönoton jälkeen syntyviä päästöjä.