Sähkö muodostuu nykyään kahdesta eri hyödykkeestä, sähkön siirtopalvelusta ja sähköenergiasta. Kummankin hyödykkeen hintaan sisältyy myös veroja.

Sähkön siirtopalvelu muodostuu sähkön siirrosta, mittarinluvusta ja taseselvityksestä. Sähkön siirto tarkoittaa sähkön tuomista sähköverkon kautta kuluttajalle. Mittarinluku tarkoittaa sähkömittarin lukemista. Taseselvityksellä tarkoitetaan eri sähkönmyyjien myymän sähköenergian määrän selvittämistä. Siirtopalvelun hinnasta käytetään myös nimitystä siirtohinta.

Sähköenergian hinnasta käytetään myös nimitystä myyntihinta. Sähköenergian hintaan vaikuttavat sähkön tuotantokustannukset, kuten polttoaineiden hinta. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla myös saatavissa olevan vesivoiman saatavuus vaikuttaa voimakkaasti sähköenergian hintaan.

Sähköstä maksetaan erillistä sähkön valmisteveroa eli sähköveroa ja huoltovarmuusmaksua, joita molempia maksetaan kulutetun sähkön määrän mukaan. Sähkövero on porrastettu alempaan (II) ja korkeampaan (I) veroluokkaan. Teollisuudessa ja ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä käytetystä sähköstä suoritetaan alemman eli veroluokan II mukainen vero. Ylempää eli veroluokan I veroa suoritetaan sähköstä, joka käytetään esimerkiksi yksityistaloudessa, maa- ja metsätaloudessa, rakentamisessa, tukku- ja vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä yleensäkin palvelutoiminnassa.

Vuoden 2003 alusta lähtien sähköveron määrä on ollut veroluokassa I 0,73 senttiä/kWh ja veroluokassa II 0,44 senttiä/kWh. Huoltovarmuusmaksun määrä on kaikilla sähkön käyttäjillä 0,013 senttiä/kWh. Sähköverkonhaltija laskuttaa sähköveron ja huoltovarmuusmaksun sähkön siirtohinnan yhteydessä. Arvonlisäveroa maksetaan sähköenergiasta, siirtopalvelusta ja sähköveroista. Sähköstä maksettavan arvonlisäveron määrä on 22 % arvonlisäverottomasta hinnasta eli sähkölaskun loppusummasta arvonlisäveroa on noin 18 %.

Siirtopalvelu on paikallisen jakeluverkonhaltijan yksinoikeus, eli asiakas ei voi ostaa siirtopalvelua muualta kuin paikalliselta jakeluverkonhaltijalta. Sähköenergian osuuden voi kilpailuttaa. Kilpailutettavissa oleva osuus sähkölaskun loppusummasta on vaihtelee käyttäjätyypeittäin, mutta on tyypillisellä kotitalouskuluttajalla n. 40-50 %.

Sekä sähköenergian että siirtopalvelun hinnat eli tariffit muodostuvat tavallisesti kahdesta osatekijästä:

1. kiinteästä perusmaksusta (esimerkiksi euroa/kk)

2. kulutetun energiamäärän mukaan määräytyvästä kulutusmaksusta (esim. senttiä/kWh)

Eri yhtiöiden tariffeissa osatekijöiden välinen painotus voi vaihdella ja joillakin sähköyhtiöillä voi tariffeista jokin osatekijä puuttua.

Sekä siirtopalvelulle että sähköenergialle on olemassa ns. yleis-, aika- ja tehotariffeja. Tehotariffit soveltuvat parhaiten vain yritysten tai muiden suurempien asiakkaiden laskutukseen. Tariffit ovat vapaavalintaisia, eli asiakas voi valita tariffeista haluamansa. Lisäksi siirtopalvelulle ja sähköenergialle voi valita toisistaan riippumatta rakenteeltaan erilaiset tariffit.

Yleistariffi eli yleissähkö soveltuu asiakkaille, jotka käyttävät vähän sähköä vuodessa (käytännössä alle 10.000 kWh). Yleissähkön maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euroa kuukaudessa) ja kulutusmaksusta (senttiä kilowattitunnilta).

Aikatariffeista yleisimmät ovat yösähkö ja kausisähkö. Aikatariffin maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euro/kk) ja kahdesta kulutusmaksusta (sentti/kWh). Kulutusmaksujen hinnoittelussa käytetään joko päivä/yö -jaottelua (yösähkö) tai talviarkipäivä/muu aika -jaottelua (kausisähkö). Osalla sähköyhtiöistä on tuotevalikoimassaan vain yösähkö tai kausisähkö, mutta ei molempia. Kuluttaja voi valita sähkönmyyjältä vain sellaisen tuotteen, joka löytyy myös paikallisen jakeluverkonhaltijan valikoimasta. Aikatariffeissa noudatetaan aina paikallisen jakeluverkonhaltijan aikavyöhykkeitä eli kellonaikamäärittelyitä.

Tehotariffi soveltuu paljon sähköä käyttäville yhteisöille. Tehotariffin maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euro/kk), kulutusmaksuista (sentti/kWh) ja tehomaksuista (euro/kW, kk).

Kuluttajat saavat vähintään lukemalaskun yhteydessä kerran vuodessa eritellyn tiedon sähkön siirtopalvelun ja sähköenergian keskimääräisistä osuuksista edellisen vuoden aikana. Useiden sähköyhtiöiden arviolaskuissa siirtopalvelun ja sähköenergian osuudet on eritelty, mutta joistakin sähkölaskuista tämä erittely puuttuu. Jos kuluttaja ei ole säästänyt lukemalaskuaan, eikä tarvittavaa tietoa löydy arviolaskustakaan, tiedon saa omasta sähköyhtiöstä.